Makeaa mahan täydeltä

Tänään kaikki muut lapset Suomessa menivät kouluun, mutta mepäs menimmekin Lintsille! (Tietenkin kyseessä oli äärimmäisen strateginen ja nerokas suunnitelmani jonojen välttelyyn ja kuinka oikeassa olinkaan hahhaa:) Olen ylpeänä selostanut ystäville ja tuttaville jo monituisia kertoja kuinka meidän perustavaa laatua oleva päämäärämme Suomen lomillamme on vain ja ainoastaan pitää hauskaa ja tehdä juuri sitä mitä haluamme. Perustelen tätä mm. sillä, että toivon lasten aina rakastavan Suomea ja haluavan tulla tänne takaisin. Pidän kynsin ja kalikoin kiinni siitä, että lasten ystävyyssuhteet ja juuret rakkaaseen kotimaahamme säilyvät niin hyvin kuin se suinkin vain on mahdollista. Onhan Suomi kaihoisassa ulkomailla asustavassa mielessäni parasta mitä maa päällään kantaa...

Mutta onko lomalla mahdollista pitää LIIAN hauskaa?

Lapset ovat tätä nykyä tottuneet siihen, että Suomen lomamme sisältävät vähintäänkin huvipuistoja, karkkipäiviä, yökyläilyjä, rantaleikkejä, shoppailuja, toiveiden täyttymistä, sekä huvituksia niin paljon kuin pienet sielut sitä vain sietävät. Meneekö liiallisuuksiin jos kuukauden sisään ahtaa aikataulun täpötäyteen Heurekaa, Korkeasaarta, Flamingoa, Pikseliä, Super Parkkia, Lintsiä ja Hop Loppia? Pitääkö lomallakin vetää johonkin raja?

Usein hämmästelen sitä millä oikeudella me vain huvittelemme ja hurvittelemme lasten kanssa. Kuinka voi olla mahdollista, että saamme pitää näin paljon hauskaa, enkä oikeastaan pode siitä edes kovin huonoa omaatuntoa. Onhan elämä myös täynnä arkea sitten joskus... Pitkä talvi koittaa aikanaan myös Kanadassa ja viikot täyttyvät velvoitteista ja viikkorytmeistä, pitkistä to do listoista, joiden perässä on vaikea pysytellä.

Olkoon elämä meille hattaran väristä ja mansikan makuista! Ja unohdetaan myös tähän hätään se ikivanha, kulahtant ja toivon mukaan jo aikansa elänyt sanonta, että kaikki loppuu aikanaan. Kenties kaiken ei aina tarvitse?