Saunaa ja tapaksia

Amyn pikavisiitti Suomessa oli suloinen ja tehokas - aivan kuten Amy itse. Ranskan opiskeluajoista alkaneen pitkän ystävyytemme aikana Amy on ehtinyt piipahtaa Suomessa jo kymmenisen kertaa, joten saatoimme jatkaa maisemien ja menomestojen katsastusta luontevasti siitä, mihin viimeksi jäimme. Saunominen oli tietenkin toivelistalla, kuten aina ennenkin. Viime vuonna testasimme Löylyn, joten tänä kesänä siirryimme tutkimaan Merihaan kupeessa sijaitsevaa Kulttuurisaunaa.

Kärventyneellä nurmikentällä tönöttävä vaatimattoman näköinen laatikkorakennus yllätti osoittautumalla viehättäväksi suomalaisen sielun energialähteeksi. Ovella vastaan tulvahti meditatiivinen rauha, sunnuntai iltapäivän valo ja pelkistetyt luonnonlämpimät värisävyt. Ajattelin välittömästi pitäväni tästä paikasta enemmän kuin Löylystä...

Sielukkaan saunan lisäbonuksina meille tarjoutui Hakaniemen rantamaisemat hienosta perspektiivistä, sekä 20 asteinen merivesi, joka houkutteli viipymään. Ystävien kesken vietetty saunallinen iltapäivä on elämän ehdottomia jalokiviä ja tietenkin asia, jota Vancouverissa kaipaan usein. Amyn kanssa olemme käyneet keskusteluja sauna-kulttuurin saloista lähes yhtä monta kertaa kuin olemme istuneet lauteilla. Kuinka tämä mystinen kombinaatio kuumaa ja kylmää, hikoilua ja puhdistumista, hiljaisuutta ja sosiaalisuutta, sekä häpeämätöntä nakuilua on juurtunut meidän suomalaisten anatomiaan. Kuinka sauna määrittää suomalaisuutta kuulumalla sekä juhlaamme että arkeemme. Siitä kirjoitetaan, puhutaan, lauletaan, runoillaan ja jopa tubetetaan. Aloitan ja päätän jokaisen Suomen vierailuni saunalla ja loman mittaan aikataulutetut mökkisaunailut ja tyttöjen saunaillat jäävät usein päällimmäisiksi muistoiksi seuraavaan kesään saakka.

Me saunanraikkaat.... Tämän kertaiset saunapohdintamme liittyivät muuten siihen epämukavaan osaan, missä märkää uikkaria kiskotaan moneen otteeseen päälle löylyn ja uintirupeaman välillä. Miksei uimapukua siispä voisi mukavuussyistä jättää päälle lauteille siirryttäessä? kyseli Amy. Ajatus tuntui mielestäni pyhainhäväistykseltä. Eikö juuri alastomuus ole primitiivinen ja jollakin tapaa parantava osa tätä meidän rakastamaa rituaaliamme? Maailmalla kiertämiäni uikkarisaunoja vainoaa aina ajatus siitä, kuinka hommasta puuttuu sen "aitous"...  Vaatimaton ohut kuori saunan ja ruumiin välillä muuttaa kokemuksen aivan erilaiseksi! sanoin. Amy katseli minua hölmistyneenä.

Koskapa sauna aiheuttaa hyvää ruokahalua otimme seuraavaksi hyvillä mielin vastaan tilaisuuden hyökätä kohti BasBasin viinibaaria, josta olin kuullut jo moneen kertaan tänä kesänä. Huhujen mukaan supersuositun Bistron puolelle on vaikea saada pöytävarauksia... Viinibaari oli kuitenkin sateisena sunnuntai iltana jokseenkin väetön ja väljä - nautimme sielukkaasta ja kauniin karheasta tunnelmasta kunhan ensin onnistuimme löytämään paikan Teollisuuskadun ja Telakkakadun kulmilta. Jouduin jo pirauttelemaan baarin puolelle kännykästäni - me tässä kadulla, mutta missä te? Lopulta vaatimaton kyltti hämärän oven pielessä ohjasi meidät perille.

BasBas oli siis tunnelmallinen ja viini jumalaista. Tapakset olivat viehättäviä, mutta rehellisyyden nimissä mielestäni eivät kuitenkaan poikkeuksellisen erinomaisia. Palvelu sen sijaan oli kertakaikkisen loistavaa. Ruksi muistojen monenkirjavaan kirjaan ja lämpimät suositukset tälle paikalle!