El Fant

"Ensimmäinen työni Helsingissä alkaa olla valmis. Kauppias Bockin talo on muutettu kenraalikuvernöörin väliaikaiseksi palatsiksi. Näin alkakoon palladiolaisen tyylin voittokulku tässä nöyristelevässä kaupungissa. Kohta on koko Suurtorin eteläsivu häikäisenvän ajanmukaisessa asussa. Jos ennen näytti siltä, että rakennukset olivat tuulahdus menneiltä ajoilta, pian näyttää siltä kuin ihmiset olisivat vanhentuneet."

Näin sanaili Carl Ludvig Engel 15. joulukuuta 1818 Jukka Viikilän Finlandia-palkitussa kirjassa "Engel" (Gummerus 2016). Jäätävän kylmä ja sokaisevan pimeä Helsinki pyöri mielikuvissani Suurtorin eli Senaatintorin kulmilla ja hitaasti mutta varmasti häikäisevät keisarilliset pylväspalatsit ja kirkko nousivat valaisemaan kaupungin katuja, joilla tummissa palttoissaan värjöttelevät vakavailmeiset ihmiset luikkivat arkisia askareitaan toimittaen.

Jos Engel rakensi Suurtoria ja sen eteläsivua ankarissa olosuhteissa 1800 -luvulla on tätä työtä jatkettu inspiraation vallassa myös toisella vuosituhannella. Torikorttelit, eli Senaatintorin Eteläreunaa rajaava "Helsingin uusi vanha kaupunki" on saanut uuden ilmeen, joka valmistui 2017 Suomen 100v juhlavuoden kunniaksi. Torikorttelit on täyttynyt uudella elämällä. Kolme korttelia tarjoavat kauniita katuja ja rakennuksia, suloisia sisäpihoja, ravintoloita ja persoonallisia putiikkeja. Mielestäni on mahtavaa, että Helsingin historiallisesta keskustasta pidetään hyvää huolta.



Kuten niin monet paikat pääkaupungissamme myös Torikortteleiden rakennukset kätkevät sisäänsä monia minulle rakkaita muistoja. Ravintola Sunnissa on vietetty ystävän kihlajaisia. Cafe Engelissä tapasimme käydä brunssilla opiskeluaikoina, muistan vieläkin sen kuplivan olotilan kun aamu alkoi naurulla, croissanteilla ja hyvällä seuralla. Kino Engelissä järjestin aikoinani tapahtumia, mm. tässä linkissä kuvia siellä toteuttamistani super suloisista Japani -teemaisista lastenjuhlista.

Torikortteleiden ehdoton helmi on mielestäni Sederholmin talossa sijaitseva Lasten Kaupunki. Kauniisti toteutetut tilat tarjoavat ihastelun kohteita, kosketeltavaa ja interaktiivisuutta. Siella on helppo piipahtaa lasten kanssa vaikkapa vain ohikulkumatkalla, koskapa näyttely on ilmainen. Kuinka loistavaa!

Jokunen viikko sitten mainitsin taalla blogissakin, etta haluaisin kayda testailemassa El Fantin kehutut kahvit. Paikkaa on mainostettu laatukahvien, -viinien ja herkullisten brunssien tyyssijana. Netistä lukeman arvostelut ovat olleet suoraviivaisen ylistäviä. Niinpä sopivan hetken tullen sain sovittua sinne kaverin kanssa kahvitreffit.

Kenties odotukseni olivat turhan korkealla, mutta minulle kahvi ei yltänyt suurimpien suosikkien joukkoon, vaikka hyvää olikin. Paikka oli viihtyisä ja palvelu ystävällistä. Vancouverissa olen tottunut läheisen ranskalaisen macaroon puodin suussasulaviin leivonnaisiin, joten El Fantin tarjoilemat versiot jäivät helposti kakkoseksi. (Tiesittekö muuten, että macaroonit on alunperin kehitetty italialaisessa luostarissa, vaikka ne myöhemmin on omittu identifioimaan ranskalaista kulinarismia) El Fantin brunssia en harmikseni kokeillut, se jäänee sitten ensi kesään.... Hyvää kannattanee odottaa, vai kuinka!