Maakravun kääntöpiiri

Sanottuamme jäähyväiset rakkaalle Suomelle laivauduimme Ruotsiin ja aloitimme road tripin kohti Tanskaa. Legolandia oli kinuttu jo pitkään ja näinpä koitti aika lunastaa heikkona hetkenä tehtyjä lupauksia... Matka taittui lasten makuun menevästi matkailuautolla, ja mikä loistava kulkuväline se olikaan! Otimme mieheni kanssa vuoroja niin ajossa kuin auton takaosassa torkkumisessakin.  Koskapa olen aina ollut siinä käsityksessä, että Ruotsi on täynnä idyllisiä pieniä kaupunkeja päätin, että meidän tulisi matkan varrella ehdottomasti tutustua edes yhteen sellaiseen. Nopean googlettelun ja kartan kertailun tuloksena tein sitten yksimielisen ja itsevaltaisen päätöksen naputella navigaattorin kohteeksi Eksjö -nimisen paikan. Matkailuauto ja perhe siirtyivät kuuliaisina sinne.  10 000 asukkaan Eksjöstä löytyy eräs Ruotsin parhaiten säilyneitä vanhoja puukaupunkeja. Vanhimmat olemassaolevat rakennukset ovat nousseet katukuvaan heti 1565 kaupungin täysin tuhonneen tulipalon

Olen ammatiltani ja myös luonteeltani tapahtumatuottaja. Olen järjestänyt juhlia ja tapahtumia jo ala-asteikäisestä lähtien. Lukiossa parhaat bileet olivat aina "meillä". Myöhemmin kunnostauduin opiskelijajärjestön aktiivina ja organiseerasin kanssaopiskelijoille tapahtumia ja reissuja. Erikoistuin teemajuhliin ja naamiaisiin, silloin tuntui kuin olisi saanut elää sadussa ja luoda uusia maailmoja tämän liiankin realistisen varsinaisen version sisälle. Tapaamisten koolle kutsuminen on minulle luontevaa ja myöskin erittäin ilahduttavaa. Paitsi silloin kun on kyse jäähyväisistä. Suomessa asuessani minulla oli yritys nimeltä "Mehubileet". Toteutimme lasten tapahtumia, perhepäiviä ja pr-tapahtumia. Vitsailin aina siitä, että minun pitäisi lisätä yrityksen nettisivuille kommentti "Takaamme juhliisi myös hyvän sään!" Tuntui siltä, että tapahtumapäivinä paistoi poikkeuksetta aurinko. Säiden enkelit olivat puolellani:) Se ainokainen kerta kun sadepilvien

Suomen loman viimeiset päivät juokseentuivat tiheässä tapaamistahdissa. Äidilläni on tapana sanoa, että kaikki aika menee mikä on ja lopussa tulee kiire. Kenties hieman negatiivisena kalskahtava sanonta, mutta sisältynee geeniperimääni tai se on imeytynyt anatomiaani perheuskomuksena, sillä tämä tuntuu olevan todellisuuteni - joka ikinen kerta. Onneksi 5 viikon lomaamme sisältyi paljon rentouttavia hetkiä, merkityksellisyyttä ja löhöilyäkin, mutta loppumetreillä iskee aina paniikki. Silloin lasketaan tekemättömiä asioita ja tapaamattomia ihmisiä. Sovitaan minuuttiaikatauluja ja kirmataan niiden perässä kello tikittäen. Strategioita on muutama. Tarkka suunnitelmallisuus, looginen maantieteellinen järjestäytyminen ja renkaat alla. Toinen vaihtoehto: Ilmoitan olevani tietyllä terassilla tavattavissa ja kaikki paikalle kykenevät ovat tervetulleita! Lopullinen kokoonpano on kiva ylläri. Monta muutakin keinoa on kokeiltu, mutta täytyy sanoa, että tämä on hulppean toimiva! Tera

Olen siitä tyypillinen ulkosuomalainen, että jos minulta kysytään mitä asioita kaipaan kotimaastani tulee sauna lueteltua heti muutaman ensimmäisen asian joukossa. Rehellinen suomalainen sauna... Eihän tämä touhu ole mitään verrattuna ylellisiin vaahtokylpyihin, rentouttaviin spa hoitoihin, aromaterapeuttishieroviin ja suklaa-kultahippu-luksus-virkistäviin hemmottelusessioihin. Ehei... tämä on jotain PALJON PAREMPAA! Saunomisen suurenmoisuus ei ole vain itse tapahtumassa - lämpöön uppoamisessa, hikoilussa, rentoutumisessa, hiljentymisessä, puhdistumisessa.Vaikka ehkä oman kotisaunan jokakeskiviikkoinen rituaali tätä saattaa paljolti ollakin. Sauna on myös monipuolinen kokemus: Sosiaalinen, romanttinen, yksityinen, parantava, hellivä, sielua ravitseva, maaginen.. Se voi olla tuntikausia kestävää rantasauna-oleilua, lihaksia ja mieltä hoitavaa lämpöä hikilenkin päälle, tai vaikkapa vain naurua ja biletystä. Kuinka moneen ilahduttavaan hetkeen elämässäni onkaan sisältynyt saun

"Ensimmäinen työni Helsingissä alkaa olla valmis. Kauppias Bockin talo on muutettu kenraalikuvernöörin väliaikaiseksi palatsiksi. Näin alkakoon palladiolaisen tyylin voittokulku tässä nöyristelevässä kaupungissa. Kohta on koko Suurtorin eteläsivu häikäisenvän ajanmukaisessa asussa. Jos ennen näytti siltä, että rakennukset olivat tuulahdus menneiltä ajoilta, pian näyttää siltä kuin ihmiset olisivat vanhentuneet." Näin sanaili Carl Ludvig Engel 15. joulukuuta 1818 Jukka Viikilän Finlandia-palkitussa kirjassa "Engel" (Gummerus 2016). Jäätävän kylmä ja sokaisevan pimeä Helsinki pyöri mielikuvissani Suurtorin eli Senaatintorin kulmilla ja hitaasti mutta varmasti häikäisevät keisarilliset pylväspalatsit ja kirkko nousivat valaisemaan kaupungin katuja, joilla tummissa palttoissaan värjöttelevät vakavailmeiset ihmiset luikkivat arkisia askareitaan toimittaen. Jos Engel rakensi Suurtoria ja sen eteläsivua ankarissa olosuhteissa 1800 -luvulla on tätä työtä jatket

Koska olet viimeksi viettänyt aikaa ystävän kanssa kaupoissa kierrellen ja kikatellen? Itselläni edellisestä kerrasta on ainakin todella paljon aikaa. Kiireisen perheenäidin shoppailuarjeksi kun tuppaavat muodostumaan lähinnä online sprintit yöaikaan netissä roikkuen taikka töiden jälkeiset pikavisiitit ostoskeskuksessa yksi tai useampi keskenkasvuinen käsipuolessa roikkuen. Totta puhuen shoppailu on harrastus, johon mielelläni investoisin enemmänkin laatuaikaa. Kauppascene on kehittynyt viime vuosikymmeninä iloista vauhtia. Iseään kunnioittavat putiikit pyrkivät tuottamaan pelkän ostospaikan sijaan avartavia elämyksiä. Astuessaan kauppaan asiakas astuu sisälle tarinaan ja tunnelmaan, joka houkuttelee viipymään. Ja kenties myös kuluttamaan. Menestyksekkäimmät trendien harjalla ratsastavat puodit ovat rakentaneet itselleen täysivaltaisen aseman "must see" nähtävyyksien alati laajentuville listoille. Lontoossa Big Ben jää jalkoihin Harrod's tavaratalon turistivirro